Ilma oli sateisen tuntuinen mutta tällä reissulla ei kuitenkaan satanut ja pääsimme ihan kuivana kävelemään. Aika täydellinen syksykeli, vain aurinko puuttui.
Tarkoituksemme oli lähteä Nenustannokkaan.
Tytär ei olisi halunnut alunperin lähteä ollenkaan mutta piristyi kummasti kävelyllä kun seurasi pientä viipottajaamme jota harvoin näkyi kuvissa.
Ihan kuin satumetsissä kävelisi, vähän synkkää ja mielikuvitus alkaa helposti laukata.
Tässä kohtaa päätimme vaihtaa Nenustannokan Nenustannummeen. Matka tuntui jo aika pitkälle märässä maastossa ja nälkä kurni vatsanpohjalla.
Söimme sitten Nenustannummen parkkipaikalla eväitä ja tulimme samaa reittiä takaisin.
Meidän pieni viipottaja meni pitkospuita pitkin kuin vanha tekijä, ilman pelon hiventäkään.
Kyllä nämä ovat ihan selviä siirtolohkareita.
Nämä eivät :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti