Äitienpäivän luonto

Nyt pitää myöntää että välillä on jo ihan kesän tuntuakin ilmassa jos sattuu eksymään tuulettomaan paikkaan, on lämmintä, linnut laulaa, pörriäiset surisee ja perhoset hakeutuvat aikaisiin kevätkukkiin.

Vaan tätä nyt tehdessä... ulkona sataa vettä, on harmaata ja kylmäkin mutta ei anneta sen häiritä meitä, se kaikki kuuluu Suomen kevääseen ja kesäänkin aina joskus :)

Tämä pieni metsäretki jälleen tutuissa lähimaisemissa ja tältä metsä näytti Äitienpäivän aamupäivänä.

Harmi kun en älynnyt ottaa toista kuvaa tästä maisemasta, siinä toisessa kuvassa olisi ollut myös pieni musta koira joka päätti hypätä tuohon suolampeen pienelle vilvoittelulle.

Pieni kulkija pajussa

Veden päällä luistelevat vesimittarit

Kaatunut puu on kasvunalusta toisille

Vanhan puun koristeet

Lähimetsässä

Tästä pienestä lenkistä ei saa edes kahta kilometriä jos yhteen suuntaan tallustaa mutta kaikenlaista pientä löytyy täältäkin. Ja mitä pienempi kävely, sitä tarkemmin tulee katsottua kengänkärjistä ylös puunlatvoihin.

Minä pidän juuri tälläisestä lähihavainnoinnista mutta silloin ei tosiaan saa olla kiire, mieli ei saa vaellella asioista toiseen, kaveri ei saisi pölistä vieressä eikä koirakaan riehua ympäriinsä vaan pitää keskittyä juuri siihen mitä näkee, muuten ei näe ympärille ;) Minulla nämä kaikki kolme edellämainittua asiaa tiivistyy siihen 3m säteelle mutta minä yritän opetella havainnoimaan pienistä häiriötekijöistä huolimatta :)

Pienet käävät lahopuun rungolla.

Sammalta ja jäkälää

Poronjäkälää