Luminen huhtikuun aloitus

Huhtikuun puolta mennään ja vaikka tuntui evättä olevan ilmassa, lumi tuli jälleen. Tällä kertaa ei kuitenkaan ole kovin kylmää joten ehkä nämäkin sulavat kohtapuoliin. 

Pieni metsäkävely koiran kanssa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Lintulahdella

Jo 4. blogimerkintä tälle vuodelle, juhuu... Aina välillä sitä innostuu ja kun kerta tuo kamerakin tuli kaivettua ulos laatikosta. Tällä kertaa käytössä vanha objektiivi Canonin filmikamerasta, jonka ostin vuonna miekka ja laatu on aika pahaa, mutta ehkä se riittää tälläiseen dokumentointiin kun en voi muuta. Olen kuitenkin mielissäni, että saan päivitettyä luontoblogiani :)

Tällä kertaa suuntasin koirani kanssa ihan lähelle. Paikassa on joskus ollut hyväkin lintuturni, mutta pääsi niin pahaan kuntoon, että se piti jo ihan turvallisuussyistä purkaa. Tornista näki hyvin lahdelle ja sieltä onkin tullut bongattua monet kahlaajat, vesi- ja petolinnut. Toivottavasti paikka herää joskus vielä eloon uuden tornin tai vaikka korkeamman lavetin avulla.

 

 

Löysin vähän väriä muuten niin harmaassa maastossa.

 

 

 

 

Näkyi joutsenpariskunta näin silmämääräisesti ja töyhtöhyyppien ääntä. Metsän puolella pikkulinnut lauloivat kauniisti.

Pakko myöntää, ettei ruovikko näytä vielä kovin houkuttelevalta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sumuinen ilma

Lähdimme pienelle metsäretkelle sumppuraisessa kelissä. Polku oli aika jäässä mutta selvisin nastakengillä hyvin, miehellä oli enemmän vaikeuksia ilman nastoja. Mutta mikäs siinä, kun ei kiirettä ollut mihinkään ja ehtisin muutaman kuvankin ottaa matkalla. Harmi kyllä, olin jättänyt kameraan väärän asetuksen ja jokainen kuva heilahti enemmän tai vähemmän, nämä ehkä vähemmän mutta laitan ne silti.

 

 

Maaliskuun metsä

Pieni metsäkävely näin maaliskuussa ja onhan siitä jo vuosi kun olen viimeksi tännekin jotain laittanut, että onhan se jo aikakin.

Kamerana toimi EOS RP ja linssinä vanha manuaalitarkenteinen Helios. 

Polku oli jäässä ja luminen mutta lintujen laulua jäin välillä kuuntelemaan.

  

Näissä kahdessa kuvassa vasenta alareunaa harmaannutti lapaseni kun vääntelin tarkennusrengasta :D

Talvinen uimaranta

Kun katson blogini historiaa, joka tosiaankin alkaa jo vuodesta 2009, edellinen vuosi oli hyvinkin hiljainen. Vain yksi blogipostaus koko vuoden aikana. Olen kuitenkin hyvinkin ahkeraa päivittänyt Instagrammiani. Se on kuin eräänlainen päiväkirja, vaikka tapahtumia ei olekaan joka päivä. 

Yritän olla tänä vuonna ahkerampi täällä. Luonnossa tulee valitettavasti liikuttua nykyään vähän vähemmän ja varsinkin iso kamera kaulalla, nykyään löytyy myös käsistä jo kaksi koirulia, joten itse kuvaaminen ei ole enää päätehtävä kävelyllä.

----------------------------------------------

Lauantaina 21.1 pienellä kävelyllä perheen kera. Pakkasta muutama aste ja pieni lampi jäässä. Uimareita täällä on kesällä aika mukavastikin, mutta nyt oli ranta tyhjänä.

 

Oli tuossa laiturin nokassa pientä avantoa varmaan tehty, joten ehkä täällä joku uimari käy pulahtamassa.

 

Puutkin mukavasti huurteessa. 

 

Rannan leikkipaikka odottaa kesää ja pieniä leikkijöitä.

 

Vuosi alkaa lumisella metsällä

On toinen päivä tammikuuta, ja vielä uuden vuoden kynnyksellä. Ajattelin tehdä ihan piskuisen metsäretken lähimaastoon... mihinkäs muuallekaan nykyään. Mutta lähimaastostakin löytyy mielenkiintoisia asioita, kunhan vain muistaa suunnata katsettaan eteenpäin, niinkin liukasta kuin siellä voi olla. Kliksuttele kuvia isommaksi jos siltä tuntuu :)

 

Metsäpolkua tallaamme ja mukavasti luntakin on tullut metsään. Mukanani on koirakaverini, eikä meillä mikään kiire mihinkään. Pyry tykkää pysähdellä ja haistella, minä tykkään jäädä muuten vain katsomaan ja kuuntelemaan. Metsä on hiljainen, vain kaukaa kuuluva vaimea moottorihäly kantautuu korviimme, mutta se ei näin taajamassa haittaa, sitä on ja tulee olemaan.

Epäilen, että jos joskus vielä pääsisin Lapin erämaihin, ihmettelisin sitä hiljaisuutta. Joskus aikanamme kävimme paljonkin lapissa lumilautailemassa ja tulihan sitä hiihdettyäkin. Muistan kyllä, miten sitä hiljaisuutta ja rauhaa ihmetteli jo silloin. Samoin pimeään aikaan, tähtitaivas oli niin upea, ettemme täällä kaupungissa olleet edes muistaneet, miten hieno se olikaan. Joskus todellakin kaipaisin olla taas paikassa, jossa kuulen vain luonnon omat äänet.

 

 

Olenko jo kertonut, miten olen hurahtanut näihin puunrunkoihin? Taidan olla, muutaman kerran, aina kun laitan sellaisen kuvan tänne. Melkein tulee autio olo, jos en pääse metsäretkellä kuvaamaan puunrunkoja, oli kesä taikka talvi, joten tässä näitä taas on. Ovat siinä niin kauniisti, limittäin ja lomittain, toinen puoli saanut ohkaisen lumihunnunkin täydentämään kauniin ruskeita sävyjä.

Yritin kovasti hakea vihreää ja jotain lähikuvauskohdetta. Pyrypoika se löysi tämän vihreän pienen sammalmättään kiven reunasta, ja mikäs siinä sitten, hyvä se tämäkin. 

Nukkuvat selvästi kaikki talviunta, nämä pienet vihreät, öttiäisten kotikoloja. Ja hyvä niin, vielä on liian kylmä heräillä. Vasta kevätauringon lämmittäessä, kannattaa näiden nostatella pieniä lehtiään kohti korkeuksia, lämpöä ja valoa kohden.

Ja näin lopuksi, tämä pieni kosteikko pääsi myös kuviin. Kosteikon yksi miljoonasta asukkaasta, "Herra Ohkainen" on selvästi keskustelutuulella. Minulle ei vain vielä selvinnyt, kenen kanssa hän keskustelee. On varmasti joku hyvin pieni tuolla lumessa, kun noin runkoaan vääntää alas suin.

Ps. Tässä pieni retkemme myös videolla, sellaista yleistä hölötystä luonnosta ja kamerasta, Pyrykin näkyy kuvassa usein. Kokeilen tässä myös uutta lahjaani. Vihdoinkin sain kameran kiinni itseeni ja käsissä vain koiran remmi ja välillä kamera  :)