Luminen huhtikuun aloitus

Huhtikuun puolta mennään ja vaikka tuntui evättä olevan ilmassa, lumi tuli jälleen. Tällä kertaa ei kuitenkaan ole kovin kylmää joten ehkä nämäkin sulavat kohtapuoliin. 

Pieni metsäkävely koiran kanssa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Maaliskuun metsä

Pieni metsäkävely näin maaliskuussa ja onhan siitä jo vuosi kun olen viimeksi tännekin jotain laittanut, että onhan se jo aikakin.

Kamerana toimi EOS RP ja linssinä vanha manuaalitarkenteinen Helios. 

Polku oli jäässä ja luminen mutta lintujen laulua jäin välillä kuuntelemaan.

  

Näissä kahdessa kuvassa vasenta alareunaa harmaannutti lapaseni kun vääntelin tarkennusrengasta :D

Vuosi alkaa lumisella metsällä

On toinen päivä tammikuuta, ja vielä uuden vuoden kynnyksellä. Ajattelin tehdä ihan piskuisen metsäretken lähimaastoon... mihinkäs muuallekaan nykyään. Mutta lähimaastostakin löytyy mielenkiintoisia asioita, kunhan vain muistaa suunnata katsettaan eteenpäin, niinkin liukasta kuin siellä voi olla. Kliksuttele kuvia isommaksi jos siltä tuntuu :)

 

Metsäpolkua tallaamme ja mukavasti luntakin on tullut metsään. Mukanani on koirakaverini, eikä meillä mikään kiire mihinkään. Pyry tykkää pysähdellä ja haistella, minä tykkään jäädä muuten vain katsomaan ja kuuntelemaan. Metsä on hiljainen, vain kaukaa kuuluva vaimea moottorihäly kantautuu korviimme, mutta se ei näin taajamassa haittaa, sitä on ja tulee olemaan.

Epäilen, että jos joskus vielä pääsisin Lapin erämaihin, ihmettelisin sitä hiljaisuutta. Joskus aikanamme kävimme paljonkin lapissa lumilautailemassa ja tulihan sitä hiihdettyäkin. Muistan kyllä, miten sitä hiljaisuutta ja rauhaa ihmetteli jo silloin. Samoin pimeään aikaan, tähtitaivas oli niin upea, ettemme täällä kaupungissa olleet edes muistaneet, miten hieno se olikaan. Joskus todellakin kaipaisin olla taas paikassa, jossa kuulen vain luonnon omat äänet.

 

 

Olenko jo kertonut, miten olen hurahtanut näihin puunrunkoihin? Taidan olla, muutaman kerran, aina kun laitan sellaisen kuvan tänne. Melkein tulee autio olo, jos en pääse metsäretkellä kuvaamaan puunrunkoja, oli kesä taikka talvi, joten tässä näitä taas on. Ovat siinä niin kauniisti, limittäin ja lomittain, toinen puoli saanut ohkaisen lumihunnunkin täydentämään kauniin ruskeita sävyjä.

Yritin kovasti hakea vihreää ja jotain lähikuvauskohdetta. Pyrypoika se löysi tämän vihreän pienen sammalmättään kiven reunasta, ja mikäs siinä sitten, hyvä se tämäkin. 

Nukkuvat selvästi kaikki talviunta, nämä pienet vihreät, öttiäisten kotikoloja. Ja hyvä niin, vielä on liian kylmä heräillä. Vasta kevätauringon lämmittäessä, kannattaa näiden nostatella pieniä lehtiään kohti korkeuksia, lämpöä ja valoa kohden.

Ja näin lopuksi, tämä pieni kosteikko pääsi myös kuviin. Kosteikon yksi miljoonasta asukkaasta, "Herra Ohkainen" on selvästi keskustelutuulella. Minulle ei vain vielä selvinnyt, kenen kanssa hän keskustelee. On varmasti joku hyvin pieni tuolla lumessa, kun noin runkoaan vääntää alas suin.

Ps. Tässä pieni retkemme myös videolla, sellaista yleistä hölötystä luonnosta ja kamerasta, Pyrykin näkyy kuvassa usein. Kokeilen tässä myös uutta lahjaani. Vihdoinkin sain kameran kiinni itseeni ja käsissä vain koiran remmi ja välillä kamera  :)

Vielä on talvi

Sunnuntaina 3.3 käytiin tyttären kanssa vähän luontoa tutkimassa lähimetsässä. Kevään merkkejä olivat pienet lumettomat kohdat joita aurinko oli jo päässyt lämmittämään, muuten oli aika lumista ja jäistä vielä.

Lumihanget olivat saaneet karvapeitteen.

Vaalean vihreä muistuttaa tulevasta keväästä ja kesästä.

Kuvailin ensin valkoista "perhosta" kunnes huomasin sydämen :)

Luminen metsä

Tänään oli ihan extrahieno ulkoilukeli ja huomasin kantavani kolmea erilaista kameraa. Kaulassa roikkui digi, kädessä filmi ja taskussa puhelin.

Tämä ei ollut kuin 2 km kävely ja arvaatkaas vaan jos olisin ollut yksin siellä.... olisi mennyt 3h vähintään, no melkein ainakin.

Olen tykästynyt tuohon 50mm linssiin sen suuren valovoiman tähden mutta esim. juuri tänään huomasin miten kaipaisinkaan laajakulmaa... ehkä joskus vielä saan ostettua sellaisenkin.

Lunta ja lämpöä

Minä sitten tykkään näistä lumipyryistä, sumuista ja muuten vain erikoisista ilmoista. Se herättää aina minun kuvausintoni joka voi olla hyvinkin uinuvassa vaiheessa kuten jälleen oli käynyt. 

Muuten kyllä kaipaan jo kovastikin aurinkoa ja lämpöä.

Tänään siis oli täällä eteläisessä Suomessa, ja on muuten vieläkin näin illalla, hyvin tuulinen ja pyryttävä keli. 

Työ- ja päiväkotipäivän jälkeen käperryimme peiton alle.

Sunnuntain metsäretki

Meillä oli mukava sunnuntairetki lähimaastossa. Kaakaoo ja kahvia mukana. 

Pakkasta oli -8 ja aika kylmä tuuli kun osui kohdalle mutta onneksi aurinko vielä lämmitti pikkasen.

Luminen ajokeli