11. maaliskuuta 2019

Metsäkävely lähellä


Lähdin kävelylle lähimetsään viikonloppuna, puoli tuntia meni määränpäähän ja metsässä vierähti puolitoista tuntia.

Tällä kertaa mukana oli vain kännykkä, ajattelin pärjääväni sillä ja pärjäsihän sillä mutta tähän blogitarkoitukseen se ei oikein käy. Kuvia joutuu pienentämään niin paljon että lopuksi jouduin jo poistamaan kohinaa reippaalla kädellä että sain kuvista epäterävämpiä. No ehkä en vain osaa mutta nyt pitää kelvata tällä :)

Niin niitä luontohavaintoja.... meillä oli satanut lunta ja matkanikin aikana sitä satoi lisää, aurinko näyttäytyi vain ihan silloin tällöin mutta mukava ilma oli ja pysähtelin paljon kuuntelemaan ääniä.
Toivon aina näkeväni vilahduksen metsänelävistä mutta en tälläkään kertaa nähnyt muita kuin jälkiä risteilemässä hangessa.





Muurahaiskekokin oli saanut uuden lumipeitteen.





Erityisesti kiinnitin huomioni näihin kiviin ja niiden pinnassa oleviin jälkiin. Onko muinainen jäätikkö aiheuttanut jäljet vaiko ihmisten kädet.



 
Kirkasta jäätä.

  

 Heiluvaista haituvaista matkan varrella.





Aurinko näyttäytyi juuri ennen pilven tuloa. 

7. maaliskuuta 2019

Vielä on talvi

Sunnuntaina 3.3 käytiin tyttären kanssa vähän luontoa tutkimassa lähimetsässä. Kevään merkkejä olivat pienet lumettomat kohdat joita aurinko oli jo päässyt lämmittämään, muuten oli aika lumista ja jäistä vielä.

Lumihanget olivat saaneet karvapeitteen.









Vaalean vihreä muistuttaa tulevasta keväästä ja kesästä.





Kuvailin ensin valkoista "perhosta" kunnes huomasin sydämen :)

28. helmikuuta 2019

Luontoblogini ihan nukuksissa

Pitkästä aikaan täälläkin. Päivittelin sivun ulkonäköä ja kävin vanhoja kuvia samalla läpi... tuli vähän kaihoisa mieli kun vanhoja muistelin.

Olen tehnyt paljon retkiä lähelle ja kauas ja olen mukavasti jaksanut tehdä päivityksiä tännekin, silloin alkuaikoina. Huomasin tässä samalla miten rakas harrastukseni on muuttunut, en jaksa enää kuvailla ja jos jaksan niin ne kuvat jäävät kameraan. Otan myös nykyään paljon kännykkäkuvia koska niiden jakaminen eteenpäin ilman tietokonetta on niin paljon helpompaa.

Mutta mihin on jäänyt se ihan tavallinen luontokuvaaminen tai luonnon rekisteröiminen eri vuodenaikoina? Miksi en jaksa enää kirjoittaa blogia?
Jään miettimään tätä ja palaan tänne jälleen pienen retken jälkeen... sitten kun ensin pääsen sinne retkelle, sinne lähimetsään... valoisaan aikaan :)

21. kesäkuuta 2018

Vain mustavalkoisia

Olen jostain kumman syystä innostunut tällä hetkellä mustavalkoisiin kuviin ja niinpä olen niitä aika paljon tehnytkin.

Eräs valokuvaajatuttu sanoi kerran että hän pitää mustavalkoisista koska ne hävittävät turhia värejä. Ajattelin silloin että eihän maailmassa ole yhtään turhaa väriä joten en pidä mustavalkoisesta mutta... ajatus jäi kytemään.

Maailmassa ei tosiaan ole yhtään turhaa väriä, niitä kaikkia tarvitaan mutta joskus on mukava nähdä asioita ihan vain mustavalkoisesti, varsinkin nykypäivänä kun tuntuu että kaikki asiat tehdään niin vaikeaksi kun oikeasti ratkaisu olisi ihan vain "joko/tai" -tyyppinen. Miksen siis opettelisi näkemään valokuvankin ihan vain joko/tai... siitä joko näkee asian ytimen tai sitten ei. Hyvin simppeliä eikö vain :D :D



5. kesäkuuta 2018

Matildanjärven kierroksella

Käväisin tyttären kanssa lauantaina Teijon luontokeskuksessa ja siinä samalla kierrettiin tuo 5,5 km Matildanjärven kierros. Päivä oli mukavan lämmin ja aurinkoinen.

Järven kierros tarkoittaa että todellakin kuljimme tuolla vastarannallakin pitkän matkaa. Varsinkin loppumatkasta kun jälleen olimme tällä puolen rantaa tuo matka näytti hyvin pitkältä.



Reitin tekee mukavaksi nämä erilaiset pikku yksityiskohdat sekä vaihteleva maasto.


Lampien ylitystä ja lumpeiden ihastelua, ei kuitenkaan ollut vielä kauniita lumpeenkukkia.


Järven rannalla oleilua ja jälleen ihmettelen miten jaksoimme kulkea tuonne järven toisellekin puolelle :)


Paljon puita


Saniaismetsä





Parempaa polkuosutta välillä.


Jälleen maisemien katselua korkeilta kallioilta.


Kuin jostain vanhasta Suomifilmistä vaikkakin värillisenä



Ja takaisin määränpäähän. Tälläisiä erikoisia lepopaikkoja oli viritelty puihin kokeiltavaksi ja kyllähän tuossa mukavasti torkut ottaa jos väsyttää.
Tuo yläpuolella oleva teltta vaikutti kätevältä kun sen sai suljettua eikä ötökät kiusaa, en tosin kokeillut sitä mutta pikkuneiti käväisi sisällä.


Ja sitten se retken viimeinen kohokohta tulee tässä.
Katselin siinä luontokeskuksen sisätiloissa kirjoja kun eräs rouva puhutteli minua pöydän äärestä. Hän kertoi olevansa juuri tämän kirjan kirjoittaja ja tekijä ja koska lupasi samalla antaa omistuskirjoituksen kirjaansa niin sain vihdoinkin sitten ostettua tälläisen kansallispuisto-kirjan jota minulla ei vielä ole ollutkaan. 


Kohtaamisen tärkeyden ymmärtää vasta jälkikäteen ja miljoonat kysymykset pulpahtavat mieleen vasta jälkikäteen. Miksi en kysynyt kuvauskalustosta mitään, millä hän reissasi kaikki nuo matkat, onko hän perheellinen ja jos on niin miten perhe ottaa luontokuvaamisen... kysymyksiä vain tulee lisää. No onneksi sain vastaukseni joihinkin näin jälkikäteen :)

 Hän todellakin edusti juuri sitä luonnossaliikkujan sielua ja ammattikuvaajaa josta minä vain haaveilen. Siksi tämä kohtaaminen ole itselleni hyvin tärkeä.


12. toukokuuta 2018

Retkellä Torronsuolla

Kävimme Torronsuolla tässä muutama päivä sitten kun sattui tuo vapaapäivä tulemaan ja kaunis päivä muutenkin oli. Monet muutkin olivat huomanneet hyvän retkeilypäivän ja pitkospuilla oli ruuhkaa.

Lintutornilta aamupäivällä. Tähän lintutorniin menimme autolla ja kun siellä olimme vähän aikaa tuumailleet kauniita maisemia niin lähdimme autolla yleiselle parkkipaikalle josta sitten teimme tämän pienen retken tuonne suon keskelle ja takaisin.











Ne kauniit kukkaset.


Ja tämä on sitten se toinen isompi lintutorni jossa kävimme kävelyn lopuksi. Kauniit on maiset, kuten aina ja hyvin kaukana missä ihmisiä ei liikkunut näkyi monta kurkea.



6. toukokuuta 2018

Nopea pyrähdys Rauhanlinnassa

Meillä oli vähän kiireinen lauantaipäivä ja ajattelin että ehdimme kyllä aamupäivällä vielä käymään muiden puuhastelujen lomassa ihan pienellä luontoretkellä ja niinpä piipahdimme Kaarinan Rauhanlinnassa.

Istuskelimme laiturilla ja nautimme pienet herkut, tottakai.
Samaiselle laiturille tuli myös naishenkilö koiransa kanssa ja hän kehui läheistä metsää, katselin siinä kelloa ja tuumasin että kyllähän me nopeasti ehdimme.

Ja olihan siellä paljon kauniita kukkia.

 
 









Ja sitten se matkan pieni pakollinen kömmähdys.

Tämä pieni lampi oli tulvinut myös polulle ja tytär tietenkin meni juuri siihen mutaisimpaan kohtaan, jäi siihen seisomaankin vielä kun huutelin että hyppää nyt sen yli jo. No hyppäsihän hän sitten kun alkoi katsella alaspäin märäksi meneviä kenkiään ja hups... se toinen kenkä jäi kiinni mutaan ja samalla kaaduttiinkin vielä. 

Että näin taas tällä kertaa :D