7. lokakuuta 2021

Vuodenaikojemme kauneus

Viikonloppuna oli kaunis ilma. Se on se syksy joka on tullut ja puiden lehdet ovat värikkäimmillään juuri näinä hetkinä eteläisessäkin Suomessa. Tietysti auringon vielä lämmittävät säteet tekevät oman osansa kaikelle kauneudelle ja mielialalle. Tähän päivään kiteytyi vielä yksi pieni syksyisän ilman ihastelulisä, raikkaus.


 

Olimme viikon etelässä, Kreetan saarella ja ihan mukavan lämmintähän siellä oli. Edellisestä kerrasta oli kulunut tasan 2 vuotta ja kaikki tuntui siellä aluksi niin mukavalle, aurinkoa, lämpöä. Mutta Korona oli tehnyt tehtävänsä sielläkin ja maskeja pidettiin edelleen rokotuksista huolimatta. Myöskään pikkukylissä ei enää ollut turisteille aukiolevia pieniä matkamuistomyymälöitä. Kahvioita kyllä oli auki, mutta niistä puuttui jotain, vai puuttuiko meistä jotain. 

Maailman ylösnouseminen tästä Koronakurimuksesta on todellakin rankka ja se vie aikaa. Uskon että näillä turisteilla elantonsa tienaavat pikkykylät ja kaupat ovat olleet ja ovat edelleenkin todella ahdingossa, jopa lopettaneet toimintansa. Se, että turistit ovat hävinneet muutamaksi vuodeksi, ei ole välttämättä ollenkaan ollut suurin syy pikkupaikkojen sulkemiseen, vaan se, että jokaisesta perheestä on voinut lähteä yksi tai usempi perheenjäsen lopullisesti, eikä kaupoille ole ollut enää jatkajaa. Tämän kaiken voi aistia siellä kun suuntaa pois turistimassoista.

Loppuvaiheessa alkoi kova ikävä vaivata rakasta Pyrypoikaa, oli outoa olla jossain maailmalla ilman häntä. Pienestä pojasta on kasvanut jo iso poika ja täysivaltainen perheenjäsen, ehkä seuraava reissu sitten suuntaakin Lappiin.

Tästä reissusta löytyy videoita ja jossain vaiheessa ehkä kuviakin omalta Instagram-tililtäni, olen tallettanut ne omiin kohokohtiini, jotka ovat kaikkien nähtävillä.

 
 
 
Mutta palatakseni nyt meidän syksyyn... kyllä tämä meidän syksyinen raikkaus tuntui hivelevän hipiää niin mukavasti viikon lämmön jälkeen. Kun veti keuhkonsa täyteen puhdasta ja raikasta ilmaa... niin kyllä, se todellakin tuntui puhtaalta, tuntui kuin olisi ollut juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Voin siis jälleen todeta, että vaikka tämä tuleva pimeys ja kosteus alkaa jossain vaiheessa tuntua ylitsepääsemättömältä, on se oma raikas maapalanen tässäkin universumissa vaan niin hieno paikka elää.
 
 

 

Olen pitänyt itseäni aika useasti vain kevätihmisenä, Oinas kun olen ja aloitan kevään jokaisena vuotena, mutta kyllä nämä muutkin vuodenajat ovat hienoja ihan omilla tavoillaan. 

Syksyyn kuuluu juuri tämä väriloisto, kuin vesiväripalettia olisi käytetty ja annettu mielikuvituksen loistaa. Ilma on raikas, oli sitten sumuista tai aurinkoista ja luonto aloittelee lepokauttaan. Muuttolintujen kokoontumiset ja aurat taivailla tuovat pienen haikeuden, mutta se tuo samalla muiston keväästä jota odottaa ja tämä muisto kantaa läpi synkän vuodenajan.

Talveen kuuluu valkeus, pimeys ja tunnelma ihmisten mielessä. Lumen tuoma valkeus auringon kimaltaessa sen valkoisella pinnalla tai keskiyön kuun valaistessa hankea, jolloin ympärillä voi aistia syvän ja kunnioittavan hiljaisuuden. Jääkiteiden mestarilliset muodostelmat ikkunoiden pinnalla ja valkoisten lumihippusten tanssi taivaalla. Lumettomaan pimeyteen tuo valoa kynttilät ja hienot valomuodostelmat, tunnelmaa luo myös hautausmaiden valoisa kynttilämeri, joka valollaan tuo lämpöä ja muistoja sydämiimme. Luonto nukkuu ja kerää energiaa tulevaan vuoteen. 

Keväällä sitten puhkeaa ensimmäiset vihreät, uutta kasvua työntyy ylös maasta, pensaissa ja puiden oksilla. Hyönteiset virittelevät tuntosarviaan ja siipiään ja tuore kevään tuoksu valtaa metsät. Luonto herää eloon ja auringon ensimmäiset lämmittävät säteet saavan mielialan hykertelemään tyytyväisyyttään. Rakkautta ja iloa on ilmassa. Muuttolintujen tuleminen tuo mukanaan lämmön etelän mailta ja mannuilta.

Kesä on lämmön ja vehreyden aikaa, luonto on parhaimmillaan ja tarjoaa suojaa ja ruokaa kaikille eläville olennoille. Aamuauringon noustessa, voi aistia aamukasteen raikkauden. Kastepisarat välkehtivät ruohon ja lehtien kärjissä. Linnut virittelevät parhaimmat soinnut ilmoille ja kertovat kavereilleen tulevan päivän menoista ja ruokapaikoista. 
Keskikesällä voi katsella yöpilviä auringon vielä niihin osuessa ja vain pienen pimeyden jälkeen, aurinko luo itäiselle taivaalle kauniin lämpimän hehkun, joka valaisee nämä yöpilvet lämpimillä sävyillään. 
Kesällä luonto iloitsee elämästä ja uuden syntymisen kasvusta. Se ahertaa omalla tutulla tavallaan kasvattaen itseään kauneimpaan juhlaloistoonsa.
 
 

8. kesäkuuta 2021

Kesä on tullut

 Kesä, valoa ja öttiäisiä :)



Harmaasieppo


Tupasvillaa
 

 
 
 

  
 

 

 

  Uusi tulokkaamme Pyry, saapui vilkastuttamaan elämäämme Lillin poissaolon aikana. Hän on jo hyvin sopeutunut arkeemme niin kotona kuin luonnossakin ja hän on Basenjipoika... jos mietit rotua :)

Lilli saapuu terhakkaana henäkuun puolella kun pentuset on hoidettu maailmalle ja voimme kaikki palata normaaliin arkeemme.



 

3. tammikuuta 2021

Piikkiön Linnavuorella

Vihdoinkin vähän pakkasta joka tietää kuivaa keliä. Mikäs sen mukavampaa kuin lähteä aamuiselle koirakävelylle lähimaisemiin. Tälläkin kertaa oli monet muutkin päätyneet samaan ratkaisuun.

Koska kävelimme kotoamme tänne, meille riitti tälläinen pieni pyrähdys näköalakalliolle, ja tulihan tästäkin kävelystä kuitenkin parin tunnin lenkki.

 

Metsäpolku oli mukavan kuiva



Tämä osuus näköalapaikalle on aika jyrkkä, en valitettavasti saanut sitä näkymään kuvaan.



Jääkauden aikaista jään liikkumissuuntaa



Huipulla tuulee aina kylmästi



Puhelimella saa yllättävän muikean suurennoksen. 

Tämä kohta on tuosta edellisestä kuvasta keskeltä jossa vasemmalla näkyy vihreä peltopläntti. 

Takana Piikkiönlahti.


 

29. joulukuuta 2020

Paimion luonnossa Joulun jälkeen

28.12.2020 Paimiossa.

Ilma oli oikein mukava pienelle retkelle. Muutkin olivat löytäneet tämän päivän luontoretkeilylle mutta koska kaikki kulkivat samaan suuntaan, ei tarvinnut ohitella ketään. Tytär ja koirakin jaksoivat hyvin... no tuo pikkupinseri nyt jaksaisi vaikka kuinka pitkälle ja on hyvänä vetoapuna välillä :)

Tällä alueella taitaa olla pyöräily kielletty, siitä oli polun alussa maininta.

Aika hämärää oli koko päivänä, huomasin kun kamera oli ottanut kuvat ISO 1600:lla joten kyllä minä odotan kovin jo kevättä ja valoisan aurinkoisia päiviä.


Puunjuuria on paljon matkan varrella


  Suolampi on jäässä 

Pesäpönttö on hyvässä suojassa suolammen toisella puolella.



Tuossa oikealla on vanha "silta" joka alkoikin jo käydä vähän vaaralliseksi. Tämä uusi oli oikein hieno.


   Sillalta näkee molemmin puolin suota  


  


Näköalatornilta näkee kauas, emme menneet tällä kertaa sinne.


 
Pirunpelto  
  
Köydet ovat hyvä lisä koska alastulot ovat välillä aika jyrkät.
 
 

 
 

Pieni tietopaketti metsien ja soiden kasveista (klikkaa suuremmaksi kuvaa)
 
 
 
 Video meidän kävelystä.


28. joulukuuta 2020

Metsäretki Tuorlaan

Tyttären kanssa Tuorlassa käytiin 26.12. 

Vähän oli flikka allapäin kun joutui ulos kävelylle, olisi halunnut vaan uppoutua joululahjoihinsa ja leikkeihin sisätiloissa mutta kyllähän se hymy sieltä sitten hiipi vähän ajan kuluttua kun löysi vähän puuhaa, kuten puunrungoilla kiipeilyä, jäälätäköiden rikkomista ja kivien päällä hyppimistä.

Metsä on kyllä siitä kumma paikka että siellä tulee AINA hyvälle mielelle, niin aikuinen kuin lapsikin... ja koira :)

 

 Kaunis punatulkku oli tyttökaverinsa kanssa oksalla


 Eipä ole lunta täällä etelässäkään


  Vähän vihreää harmauden keskellä  

 Pieni tietoisku miksi puunrunko kiertyy
 


Jään kauniit kuviot


Ei ehkä paras paikka loistaa mutta kuvio sopii hienosti metsään



Aurinko yrittää vähän pilkistää mutta on niin kovin alhaalla vielä


     
 
 
 
 
 
 
 
 

 
 
 

 

 

 

 

Video metsäretkeltämme