13. maaliskuuta 2017

Tietä pitkin testaillen

No niin... ei kerrota kenellekään että ajoin samalla kun testasin uutta objektiiviani.

Uusin tulokas perheeseen on edullinen Canon Ef-s 10-18 mm f/4,0-5,6 Is Stm ja kuten olen tuota laajakulmaa kaivannut jo vuoden päivät niin nyt päätin laittaa jahkailuille pisteen i:n päälle.

Kaupassa testailin objektiivia ja piti oikein manuaalisti tarkentaa ensin pieleen... niin äänetön ja nopea on automaattitarkannus etten edes huomannut tarkennuksen muuttumista.

Nyt sitten vain testailemaan kunhan kerkiän loppupakkaamisen lomassa.





11. maaliskuuta 2017

Kolikon arvoitus

Kävin kirjastossa lainaamassa Makrokuvauksen opusta että jos siitä saisi edes pientä innostusta harrastukseen.

Sain siitä sen verran irti että halusin testata Canonin 50mm ja Tamronin 60mm macroa. Yllättävän samantyylistä jälkeä niistä tuli joskaan kumpikaan ei minusta ollut kovin hyvä macroksi.

Päätin ottaa testikappaleeksi kolikon jonka sain sattumalta ja joka varmasti piti olla jotain muuta. En kuitenkaan viitsi laittaa vahinkoa kiertämään tämän enempää joten otan sen talteen.

Vähän aikaan jouduin etsimään maata tähän koska en ole siellä käynyt, tiedätkö sinä mistä maasta on kyse?

Nämä ovat kuvattu Tamronilla: 60mm,  f/2.8, ISO 100, 2 sec 



7. maaliskuuta 2017

Polkuja ristiin rastiin

Sunnuntaina käväisimme lähimetsässä kuten joku ehkäpä huomasi Instagrammista kun jaoin pienet videopätkät.

Suunnitelmanani oli siis mukavan leppoisasti kävellä metsäpolkuja tyttären ja koiran kanssa samalla kuvaillen kaikkea mahdollista.

Huomasin kuitenkin ettei suunnitelma mennyt ihan niin kuin olisin halunnut. Polkuja kyllä löytyi ihan mukavasti mutta ne päätyivät aina alueille joiden varrelta oli kaadettu koivikkoa ja risut olivat jätetty ikävästi paikoilleen sen enempää niitä siivoamatta. Alueet olivat vaihtelevan kokoisia ja olisin selvinnyt niistä yksin mutten selviä 11-v koiran kanssa jolla jo ongelmia sydämessä ja taitaapi hänellä muutakin olla. Tytärkin aika pieni vaikkakin yllätti minut jälleen sitkeydellään luonnossa.

Eli meidän piti aina palata takaisinpäin ja etsiä uusia polkuja. Loppujenlopuksi kävelyä tuli pikkumetsässä aika paljonkin ja alkoi siitä sitten se mukavuuskin kadota.

Jäämäki oli pitkä,  tässä on vasta yläosa ja tämä taisikin olla reissun hauskin kohta. Tytär meni nelinkontin liukuen, minä horjuin kahdella koivella ja koira liukasteli meidän välissä.





Peltoaukeama oli jäätynyt


Pientä lepäilyä välillä