Äitienpäivän luonto

Nyt pitää myöntää että välillä on jo ihan kesän tuntuakin ilmassa jos sattuu eksymään tuulettomaan paikkaan, on lämmintä, linnut laulaa, pörriäiset surisee ja perhoset hakeutuvat aikaisiin kevätkukkiin.

Vaan tätä nyt tehdessä... ulkona sataa vettä, on harmaata ja kylmäkin mutta ei anneta sen häiritä meitä, se kaikki kuuluu Suomen kevääseen ja kesäänkin aina joskus :)

Tämä pieni metsäretki jälleen tutuissa lähimaisemissa ja tältä metsä näytti Äitienpäivän aamupäivänä.

Harmi kun en älynnyt ottaa toista kuvaa tästä maisemasta, siinä toisessa kuvassa olisi ollut myös pieni musta koira joka päätti hypätä tuohon suolampeen pienelle vilvoittelulle.

Pieni kulkija pajussa

Veden päällä luistelevat vesimittarit

Kaatunut puu on kasvunalusta toisille

Vanhan puun koristeet

Lähimetsässä

Tästä pienestä lenkistä ei saa edes kahta kilometriä jos yhteen suuntaan tallustaa mutta kaikenlaista pientä löytyy täältäkin. Ja mitä pienempi kävely, sitä tarkemmin tulee katsottua kengänkärjistä ylös puunlatvoihin.

Minä pidän juuri tälläisestä lähihavainnoinnista mutta silloin ei tosiaan saa olla kiire, mieli ei saa vaellella asioista toiseen, kaveri ei saisi pölistä vieressä eikä koirakaan riehua ympäriinsä vaan pitää keskittyä juuri siihen mitä näkee, muuten ei näe ympärille ;) Minulla nämä kaikki kolme edellämainittua asiaa tiivistyy siihen 3m säteelle mutta minä yritän opetella havainnoimaan pienistä häiriötekijöistä huolimatta :)

Pienet käävät lahopuun rungolla.

Sammalta ja jäkälää

Poronjäkälää

Kuusiston kevät

Viikonlopun pieni metsäkävely suuntautui tällä kertaa lähialueelle Kaarinan Kuusistoon. Ilma oli mukavan lämmin auringonpaisteessa mutta tuuli, se oli kylmä.
En halunnut suunnata matkaa ollenkaan linnanraunioille vaan mieluummin suojaisaan metsään ja kuvausinto sai yliotteen meistä. Kevät ON parasta aikaa :)

Pakonomainen tarve kuvata AINA näitä puita, vuodenajasta riippumatta.

Ensimmäiset valkovuokkoni tänä keväänä.

 Metsää metsää ja vielä kerran metsää....

 Kuvauskamuni oli myös innokas.

 

Tikka puuhaillut oikeanpuoleisessa kuvassa puunrungolla.

 

Orava taas on puuhaillut tämän puun yläoksilla.

Ylhäällä on mukavat maisemat eikä tuulikaan osunut tänne.

 

Tästä maisemasta löysin kotini sijainninkin. Eipä olisi pitkä matka näin linnuntietä.

Onkohan nämä puut kaatuneet tämän kevään tuulissa. 

Muutenkin näkyi metsässä paljon kaatuneita puita.

  Tämä kaunokainen löytyi kiviltä lämmittelemässä ja jälleen mahduimme oikein hyvin samoille alueille. 

Eikös olekin hieno sahalaitakuvio?

Siellä siintää tärkeä lintualue. Näytti olevan lintutorni täynnä väkeä tuolla lahden toisella puolella vaikka Korona-aika.

Pääsiäisretki Pomponrahkalle

Emme ole pitkään aikaan olleet täällä Pomponrahkalla joten päätinpä sitten pakata viikonloppuna autooni tyttären ja koiran.

Aurinko paistoi mukavasti ja lämmintä oli.

Kaunis ilma oli houkutellut myös monet muut retkeilijät samaan paikkaan ja pikkasen sai tavallista enemmän väistellä näin Korona-viruksen aikoihin. Normaalina aikana tälläinen oudohko käytökseni olisi voinut poikia muutamia sivukommenttejakin pelkotiloihin liittyen mutta tällä kertaa niitä ei tullut. Osa ihmisistä halusivat onneksi itsekin pitää kunnon turvaväliä.

Kevättä oli ihan selvästi jo ilmassa, varsinkin nuo polun ensimmäiset sinivuokot olivat kaunis näky vaikkei niitä montaa ollutkaan vielä, metsän ja suolammen tuoksu, aurinko ja iloinen mieli. Ai niin ja tietenkin pieni purkki Pääsiäiskarkkeja.

Lapset ja koirat... ihan samanlaisia kun tuo vesi, vaikka onkin lammikko, houkuttelee molempia. Lopputuloksena kastunut kenkä ja tassut.

 Tarkkana kuin porkkana

 Lammen vesi oli hyvin kirkasta.

Meidän pieni herkkuhetki kalliolla ja yhteiskuva nuorisosta, tytöt 1 ja 8-v.