Polkuja ristiin rastiin

Sunnuntaina käväisimme lähimetsässä kuten joku ehkäpä huomasi Instagrammista kun jaoin pienet videopätkät.

Suunnitelmanani oli siis mukavan leppoisasti kävellä metsäpolkuja tyttären ja koiran kanssa samalla kuvaillen kaikkea mahdollista.

Huomasin kuitenkin ettei suunnitelma mennyt ihan niin kuin olisin halunnut. Polkuja kyllä löytyi ihan mukavasti mutta ne päätyivät aina alueille joiden varrelta oli kaadettu koivikkoa ja risut olivat jätetty ikävästi paikoilleen sen enempää niitä siivoamatta. Alueet olivat vaihtelevan kokoisia ja olisin selvinnyt niistä yksin mutten selviä 11-v koiran kanssa jolla jo ongelmia sydämessä ja taitaapi hänellä muutakin olla. Tytärkin aika pieni vaikkakin yllätti minut jälleen sitkeydellään luonnossa.

Eli meidän piti aina palata takaisinpäin ja etsiä uusia polkuja. Loppujenlopuksi kävelyä tuli pikkumetsässä aika paljonkin ja alkoi siitä sitten se mukavuuskin kadota.

Jäämäki oli pitkä,  tässä on vasta yläosa ja tämä taisikin olla reissun hauskin kohta. Tytär meni nelinkontin liukuen, minä horjuin kahdella koivella ja koira liukasteli meidän välissä.





Peltoaukeama oli jäätynyt


Pientä lepäilyä välillä





Kommentit