Aamu oli hiljainen, kuului vain kaukainen lentokoneen pörinä ja vaimea koiran haukunta kunnes mieheni kuuli jälleen tutun tzingggg tzinggg äänen ja lähdimme jäätä pitkin seuraamaan lintuja. Kello oli tuolloin jo 11 ja aurinko alkoi paistaa korkeammalta, pakkasta oli kuitenkin -15 joten pilkkihaalarit olivat kyllä tarpeen.
Siellähän ne sitten hyppeli korsia pitkin ruokaillen siemenillä, sellainen n. 15 yksilön parvi ja muutaman kuvankin ehdin jo tehdä valmiiksi.
Aamun aurinko on noussut
Ruokahetki
Pientä tuijotustakin saimme osaksemme
Naaraspuolisetkin olivat mukana
7 kommenttia:
On tämä mainion näköinen lintu, en ole koskaan livenä nähnyt. Ei ole vaikea päätellä, mistä on nimensä saanut. Hienot ovat taas kuvasi, tuosta tuijottelukuvasta varsinkin pidän.
Komea kuvasarja!
Jotenkin ilmavia kuvia, ja linnut ovat kovin keskittyneitä ruokailuunsa.
irmako: Katsoin Wikistä... Viiksitimali levisi Suomeen vasta 1980–1990-lukujen taitteessa ja kotiutui nopeasti pesimälajistoon. Ennen kolonisaatiota se oli suurharvinaisuus.
Viiksitimalin elinympäristönä ovat merenlahtien ja järvien laajat järviruoikot. Harvoin sitä nähdään muunlaisessa ympäristössä.
Enpä minäkään ennen tiennyt tästä mutta kun kuulin että täällä rannikolla näitä löytyy suurissa ruokopaikoissa. Oikein veikeän näköinen lintu on kyllä.
Kauniita ja eksoottisen näköisiä lintuja, hienot kuvat olet niistä saanut. Ovatko kovin arkoja vai pääseekö hyvin lähelle.
Täällä Oulun seudulla ovat myös tavanneet näitä, joten jospa joskus tiemme yhtyisivät timalien kanssa.
Pehmyt piirto: Näitä pääsimme kuvaamaan läheltä mutten tiedä yleisesti kuinka arkoja ovat. Olen näiden lisäksi saanut vain kerran yhden timalin tähtäimeen kesäaikana ja se oli paljon kauempana.
Oi miten ihanat kuvat. Pilkkihaalarissa täälläkin, mutta on täyspilvistä eikä edes rantaa näy. Sinistä taivasta kaipaa. En ole minäkään tätä lintua ennen nähnyt.
Lähetä kommentti