7. maaliskuuta 2010

Elämä ja kuolema

Satuimme eilen näkemään tälläisen vähän ikävänpuoleisen tapahtuman harakan kannalta mutta sitäkin makoisamman haukan puolesta.
Koska en ole vielä näihin tottunut niin voitte uskoa että vaikeaa teki kuvata, ei ollut hymy huulilla, ennemminkin tippa linssissä ja piti vain hokea itselle samalla että tämä on sitä luontoa, tämä on luontoa...


Varpushaukka oli saanut kynsiinsä harakan.

Muutamien sekuntien päästä nousi ilmaan ja raahasi harakan sivummalle ettemme vain veisi hänen makoisaa suupalaansa.



Ja jäi sivummalle katsomaan tilannetta. Koko tämän tapahtuman aikana harakka rääkyi heikolla äänellä emmekä voineet kuin vain katsoa... ja kuunnella. Tälläistä on luonto, taistelua elämästä ja kuolemasta.

2 kommenttia:

Sulo Heinola kirjoitti...

Olet seurannut luonnonnäytelmää jota sattuu ehkä vain kerran elämässä.
Minä näin kerran kun kanahaukka iski oravan, mutta siihen aikaan en kuljettanut kameraa mukana.

Tuikku kirjoitti...

Kyllä vain... se oli aika sykähdyttävä hetki. Ja vaikka sitä vain ajattelisi että kyllähän noita harakoita on maailma pullollaan mutta kuitenkin kun seuraa vierestä toisen elämän riistämisen, elämän hiipuminen ja sitä vastoin toisen elämän vahvistuminen tuntuivat erittäin vahvasti siinä tilanteessa.