On mukavaa katsella teidän muiden kuvia aina välillä... miten hienosti jaksatte ottaa aina kameran esille ja saada luontoa taltioitua. Se saa miettimään että mihin on oma kuvausinnostukseni jäänyt? Mihin on hävinnyt luontoblogin pitoni? Se jopa vähän harmittaa ja saa minut surulliseksi, luonto kun on ollut niin iso tekijä elämässäni.
Olen kyllä aina ollut kevätihminen, on hienoa nähdä miten luonto herää ja sitä odotankin todella kovasti, todellakin siis odotan.
Menen katsomaan lisää kuvianne että kipinä palaisi, muukin kuin takkatulen kipinä.
Toisaalta ei täällä töissä paljon kuvailla luontoa vaikka innostus palaisikin ja töiden jälkeen on pimeää jolloin palaan jälleen takkatulen lämpöön villasukat jalassa.
Toisaalta toisen kerran... viemme illalla tyttären harrastukseen ja teen kävelylenkin... ehkäpä tuolla pimeydessä siltikin saisin jonkin kuvan kun oikein yritän, ehkäpä tosiaan.
Kiitos kaikille jotka jaksatte pitää blogejanne hengissä... ne OVAT tärkeitä :)
