19. syyskuuta 2016

Eräs kesäpäivä

Eräs heinäkuun päivä, vähän pilvinen mutta muuten oikein mukava.

Tuorlassa tuli käytyä muutamia kertoja lampaiden vuoksi ja se on muutenkin ihan mukava paikka juoda kupposet kaffea vanhassa pirtissä tai ulkona kanoja katsellen.

Niin ne kanat... nepä ovatkin hassuja kavereita ja jos löydän vielä kuvia niin niistä sitten myöhemmin.

 Piikkiön Linnavuorella


 Lammaskoira ja lammas kohtaavat


 Tuorlan kukkasia


Tuorlan puutarhaa

12. syyskuuta 2016

Syksyn tuntua metsässä ja lahdella

Viikonlopun pieneltä metsäreissulta poimittua ja lintutornilla käväisyä.




Piikkiön korkein kohta... Pohtionvuori joka on 79 metriä merenpinnan yläpuolella. 
Laelta on ollut joskus hienot maisemat mutta nyt puusto peittää näkymän.


Piikkiön lintutornilla on syksyn tuntua, joutsenet olivat kerääntyneet lahden toiselle reunalle.


1. huhtikuuta 2016

Maalla ja merellä


Sumuinen päivä oli 26.3 ja sattumalta tuli sen päivän aikana kuvailtua kuivaa ja märkää maisemaa.

Kuivalla maalla mentiin Piikkiön lintutornille. Siellä oli vielä vesi jäässä joten lintuja ei näkynyt ja märkää maisemaa kuvailin Kaarinan Koristonrannalla aamupäivällä.
Onhan se hyvä että tyttären harjoitukset kestivät 1,5 h niin ehti kauppareissun jälkeen vielä kaivaa kamerankin esiin :)




31. maaliskuuta 2016

Erilainen lauantai

Ajattelin etten laita tätä tänne mutta luontomuisto tämäkin.

Lähdimme kauniina lauantaipäivänä lähimetsään tyttären ja koiran kanssa...

Anni kuvaili omia metsälöydöksiään.

Peppi päivysti kukkulalla terhakkaan näköisenä. Hänellä on juuri karvatkin ajettu joten mukavan vilpoisaa.

Puissa oli mukavasti naavaa.

Ja jää loisti omalla muodollaan.

Välillä pientä auringonottoa.

Ja valmiina lopettamaan metsäretkeily.




Tämän jälkeen kuljimme kallioille kukkukkoille ja vähän kuvailin lisää maisemia. Sitten näin alapuolellamme poliisin ja muutaman liivimiehen. Mietin niitä hetkisen mutta jatkoimme matkaamme metsään ja etsin sieltä ulospääsyä.

Sitten pysähdyin... liivimies tuli vastaan aseen kanssa... pelotti. Mikä tapaus tuo on, mitä se tuolla aseella, tekeekö se meille pahaa, ajattelin ja puristin tyttären kättä varmistaakseni että hän on vieressä. Koira murisi vieressä (ei koskaan murise muuten).

Hyvää päivää, sanoi mies. Päivää vaan... vastasin ja seisoimme edelleen vastatusten. Takana rasahti... katsoin ylös ja näin toisen liivimiehen kukkulan päällä aseen kanssa.

Sitten edessäni ollut mies sanoi että täällä liikkuu susi, siksi olemme poliisin kanssa täällä. Aijaa, vastasin ja sanoin että me tulimme juuri tuolta (näytin taakseni kukkulalle).

Onko koira käyttäytynyt erikoisesti, mies kysyi. Itse asiassa on, vastasin ja katsoin Peppiä. Nyt ymmärsin koirani koko metsäretken oudon käytöksen.

Pääseekö tuolta alhaalta pois kysyin pariin otteeseen ja lähdimme omakotitalon pihan kautta pois metsästä.


Jälkikäteen olin hyvinkin peloissani tyttären ja koiran puolesta, siinä olisi ollut pahan onnettomuuden ainekset koolla koska koirakin huiteli vapaana ja tytär puuhaili omiaan. Miten olisin ikimaailmassa pystynyt suojelemaan heitä, mietin miljoona kertaa mielessäni.

Kotona kuulimme laukauksen... susi oli ammuttu.

Hyvin ristiriitaisia tunteita koko tapahtuma herätti. En koskaan halua metsänelävän kuolevan, toisaalta mitä jos olisi käynyt jotain... mutta ei käynyt. Olin surullinen koko tapahtumasta.