20. tammikuuta 2016

Iltakävelyllä kuu ja revontulet seurana

No näinhän minä sitten sinne ulos lähdin kameran kanssa kun tytär oli omissa harjoituksissaan.

Pilkko pimeässä nämä luontokuvat jäivät vähän vähäisiksi ja autoja en halunnut kuvata mutta ihan sattumalta kun ylöspäin vilkaisin, näin revontulia. Välillä ne loimuttivat niin kauniisti... valitettavasti en saanut parempaa kuvaa ja sitten nuo sormetkin jäätyivät kesken kaiken mutta ihan mukava kävely oli tällä kertaa.




Missä kipinä

On mukavaa katsella teidän muiden kuvia aina välillä... miten hienosti jaksatte ottaa aina kameran esille ja saada luontoa taltioitua. Se saa miettimään että mihin on oma kuvausinnostukseni jäänyt? Mihin on hävinnyt luontoblogin pitoni? Se jopa vähän harmittaa ja saa minut surulliseksi, luonto kun on ollut niin iso tekijä elämässäni.

Olen kyllä aina ollut kevätihminen, on hienoa nähdä miten luonto herää ja sitä odotankin todella kovasti, todellakin siis odotan.

Menen katsomaan lisää kuvianne että kipinä palaisi, muukin kuin takkatulen kipinä.
Toisaalta ei täällä töissä paljon kuvailla luontoa vaikka innostus palaisikin ja töiden jälkeen on pimeää jolloin palaan jälleen takkatulen lämpöön villasukat jalassa.
Toisaalta toisen kerran... viemme illalla tyttären harrastukseen ja teen kävelylenkin... ehkäpä tuolla pimeydessä siltikin saisin jonkin kuvan kun oikein yritän, ehkäpä tosiaan.

Kiitos kaikille jotka jaksatte pitää blogejanne hengissä... ne OVAT tärkeitä :)